Kokoelma—Vasta laitettua

Kin nykyaikataitheen myseymmissä oon kokoelma johonka kuuluu noin viiskymmentä teosta. Myseymmi kokoaa ja näyttää erityyppistä nykyajantaitetta, meetiaa ja käytäntöjä olletikki Barentsin alueelta. Johtotähti Kin:in värksamheetilä oon ”kaiva missä seisot”, josta kurkotethaan muihin yhteykshiin niin ette se joka oon lähelä ja se mikä oon kaukana rishiinpölytethään/korsbefruktas. Sillä mallin se mikä oon paikan päälä, alueela, maassa ja koko mailmassa kuothaan yhtheen. Tässä hengessä kokoelma kasuaa teoksilla jokka kuvvaava myseymmin näyttelyitä ja muita taiteprušektia.

Aikana 15 febryaaria/helmikuuta – 15 septämperiä/syykuuta oon näkösellä vasta myseymhiin laitettua. Niihin kuuluu Karin Keisun ja Josefin Thuressonin viiteoinstalašuuni Back to Back, jossa käsitelhään kahta kieltä; viittomakieltä ja meänkieltä. Hans Ragnar Mathiesenin afišissiä/julistheita, jokka 1970-luvulta lähtien oon luohneet uuen karttakuvan Sapmile, ja joittenko rinnala oon Britta Marakatt-Labban graaffiset teokset saamelaisten elämästä, mytolokiasta ja historiasta. Vasta laitettua oon kans Behzad Khosravi Nooriksen pienet motellit filmistä Professori Balthazar ja monymentti näkymättömälle kansalaisele ja färikhäitä afišhia mitä taiteilija oon löytäny kläpitten TV-ohjelmasta Professori Balthazar. Luulajanpojan Staffan Westerbergin tokat/nuket Vilse ja Vilda, tunnettuja kläpitten TV-ohjelmista Vilse i pannkakan, kuuluva kans kokoelhmaan.

Jo vuona 2012 Søssa Jörgensen ja Geir Tore Holm tehit viiteohaastattelun Bengt Jernelöfin kansa. Hään oli silloon vanhiin tunnettu henkilö joka nuoresta saakka oli ollu LKAB:n kruuvassa töissä. Se mikä siittä tuli, viiteoteos Luossavaara-Kiirunavaara- Bengt Jernelöfs liv, näytethään nyt ensimäistä kertaa Kierunassa. Jällivaarassa ja Luulajassa kasunu Olof Marsjan veistoksia färjää hänen saamelainen perintö. Niissä hään vaphaasti tulkittee kaiken-laista, peltistä ja neulakoteloista, tehty klasista ja alymiiniymmistä, köyshiin ja vilhjoin. Uutta kokoelmassa oon Mobil lobby, Luca Frein veistos, joka oon käyttöä varten tehty. Se toimii niin vasthaanottona ko kauppana Kin:issä ja koostuu kirjotuspöyästä joka oon jaettu kolhmeen oshaan ja vaphaana seisovasta kolmiosasesta hyllystä. Tätä mööpeliä oon helppo siirtää koska se oon rathaitten päälä, ja se oon pantu kaupungintalon Kristallenin aatriymhiin.

Behzad Khosravi Noori

Professor Balthazar och monumentet till den osynlige medborgaren (Professori Balthazar ja näkymättömän kansalaisen muistomerkki)
3 leikkipaikkamutelliä ja 11 afišiä, 2018-2023

TV-sarjassa Professori Balthazar miehleinen professori selvittää kaikenlaisia sosiaalisia ja filosooffisia prupleemia päättäväisesti fanttasin/mielenkuvituksen ja maakisen konheen avula. Miljoonia lapsia ja täysiä oon kattonu näitä färikhäitä Zagreb Film Companyn animeerattuja filmiä vuosilta 1967-1978 olletikki maissa mikkä olit neutraalia eli kuulut liittoutumattomhaan liikheesheen, esimerkiksi Jugoslavia. Tässä teoksessa Behzad Khosravi Noor tarttuu oshaan näkymättömästä kansalaisesta Martin, josta kukhaan ei perusta Balthasargradissa ja siksi siirtyy kaupungista poies. Silloon häntä alethaan kaipaahmaan vaikka ei oikeasthaan muisteta kuka hään oli. Huonon omatunnon takia rakenethaan monymentti ”näkymättömälle kansalaisele”. Taiteilijan mukhaan se oon roosan-, ja keltasenfärinen kiipeilytällinki lapsile. Mutällit näyttävä kolmea tämmöstä tällinkiä jokka taiteilija oon rakentannu Zagrebhiin, Asbesthiin ja Moskovhaan. Neljäs kiipeilytällinki oli näkösellä kaupungintalossa Kristallenissa 2023 osana näyttelyä Tevetrampolinen: Från barnteve till samtida konst och litteratur. Sen löytää nyt Saamekoulusta Kierunassa.

Afišit oon samanlaisia ko net jokka näkyvä TV-sarjassa. Nostamalla net alkuperäsestä paikasta filmissä toelisille seinile ero Balthazarin ja meän olemisen välilä pienenee.

Behzad Khosravi Noori oon syntyny ja kasunu Teheranissa ja assuu nykyhään Ruottissa. Hään keskittyy juthuin maapallon etelästä ja niihin kertomukshiin jokka vastustanheet kylmän soan mailmanjakoa ithään ja läntheen. Esimerkki oon liittoutumaton liike.

Britta Marakatt Labba

Sjön som tömdes (Järvi joka tyhjenethiin)
Serigrafi, 2023

Luossajärvi Kierunan lähele tyhjenethiin ko rautamalmi löyethiin. Järvi oli tärkeä paikka saamelaisile jokka alueela hoijit poroja. Jutauksela paikala pyssäinythiin ja niin elläimet ko ihmiset sait levätä. Ko kruuva levisi tästä keinusta luovuothiin LKAB:n takia. Tämä kans vaikuttu muitten kierunalaisten elähmään. Kesilä oli täälä käyty uimassa ja oleskelemassa perheitten kans ja talvila oli jään päältä kalastettu. Kaikki oon nyt poissa ja paikka oon vain jäljelä vanhoissa valokuvissa.

I natten (Yölä)
Serigrafi, 2020

I natten kertoo unelmasta ette mytolookisten tapahtumitten avula säilyttää saamelaisen kulttuurin. Valkea poro vettää ahkiota, perässä seuraa ahkion kuuhainen ilmassa, ja taustala kolma auttavaa jumalatarta. Kaikki leppää nuvemperin-joulukuun kaamospimmeyen sylissä. Unelmissa matkustama kauas eppäilyistä – kauas kaikista.

En del av historien (Osa historiasta)
Litografi, 2003-2007

En del av historien rakentuu 24 metriä pitkän ja 40 senttiä leveän Historiá-broteerauksheen. Tämä tehtiin 2007 ja riippuu pysyvästi Tromsan yniversiteetilä. Täälä oon pesmanni, tähtitaivas ja manalaisten mailma. Yks siihen broteerattu pohjoissaamenkielen sana oon, gallá, Siiriys eli Pohjantähti. Siittä löytyy kans kuvaus jutamisesta, porojono kuljettamassa tavaraa kesä-, ja talvi-paikoile. Ussein juuri poronhoitajat, jokka liikkuva maisemissa, huomaava klimaatinmuutokset ensimäisinä, siittäki ko poroila oon aina vain vaikeampaa löytää ruokaa ko lumen siale maassa oon jääpeitto. Marakatt-Labba kertoo näistäki kokemuksista hänen teoksissa, varotuksena katastrooffista joka oon seuraus luononvaroitten kahmimisesta.

Britta Marakatt-Labba oon syntyny 1951 poronhoitoperheessä Lainiovuoman saamekylässä. Nykyhään hään assuu Yli Sopperossa. Hänen broteeratut kertomukset kertova saamelaisista myytistä, perintheistä, taustasta ja nykyajan kokemuksista. Hään kertoo näistä tekstiilitten, grafiikan ja veistoksitten kautta. Kuvakieli liikkuu vaphaasti realismin ja surealismin välilä. Aivan niinku saamelaisessa joikussa niin hänen kertomukset saattava olla ilman alkua ja loppua. Hänen teos Historjá herätti suurta huomiota ko se näytethiin nykyaikataitennäyttelyssä Documenta 14 Atenassassa ja Kasselissa 2017.

Mardröm (Painajainen)
Litografi, 1984

Mardröm kuvvaa ihmisiä jokka nukkuva lavvussa, koassa, renkhaassa. Ovesta tukkii sisäle isoja mustia hiiriä, jokka valtaava huohneen. Net konttaava makaukshiin, se mikä oon läheishiin ja turvalishiin ihmisen elämässä. Muutamat hiiret kantava ihmispäitä suussa. Toelisuus ja mytolokia seikkaintuu yhtheen ja samhaan ko alekuuurisesti kerrothaan vääryyksistä saamelaisia kohthaan.

Hans Ragnar Mathisen

Sámisat 01.07.90
Afiši, 1990

Naavuono ja Lappi
Afiši 1998-1990

Tysfjord
Afiši, 1985

Saamenmaa
Afiši, 1975

Davviálbmogat
Affisch, 1989

Finmarkku
Afiši, 1992

Hans Ragnar Mathisenin kartoila Fennoskandian syrhjäänjätettyä tietoa ja kokemusta nostethaan näköselle. Käsin piirettyjä ja maalattuja ja sitten painettu suurissa määrissä afišina net kertova Saphmin eri osista. Valtava määrä kuvia eri tavaroista: pahkakuppia, trummuja, elläimiä, sympoolia ja saamelaisia vaatheita. Se mikä näissä herätti enniiten huomiota oli, ko kartat tulit 1975, ette ensimäistä kertaa paikannimet olit kirjotettu jokhaisen paikkakunnan omala kielelä. Taiteilija kuulu niihin jokka kuljit ensimäisinä taistelheen saamelaisten elämänehtoitten puolesta, ja ette saa takasi saamelaisten ylpeyen ja tietoisuuen omasta. Mathisenin kartat – niitä oon nyt suunile 50 – vilisevä alkuperäkansan tietoista jeokrafiista ja biulokiistä, normikriittistä pärspektiiviä maapallosta ilman kansalinvaltioitten rajoja. Hään
oon kalkeeranu atlaskirjoja ja akvarällimaalauksen kautta saanu aikhaan färikhäitä sanoitten ja kuvitten encyklopedioita.

Hans Ragnar Mathisen oon syntynyt Narvikissä 1945 ja toimii Tromsassa. Koulutuksen hään oon saanu Statens håndverks-, og kunstindustriskolessa Oslossa ja Statens kunstakademissa Oslossa. Ensimäinen oma näyttely oli Kautokeinossa Nordiskt-samiskt institutissä. Vuona 1978 hän jäi asuhmaan seittemän muun nuoren koleekan kansa Mázzeen Ruijassa ja perusti sielä Samisk Kunstergruppe, joka oli alku Samisk kunsternerforbundile 1979. Hään oon kirjottannu teatterinäytelmän Ikke ingenting – et teaterstykke i tre akte. Hans Ragnar Mathisen oli myötä näyttelyissä Documenta 14 Atenissa ja Kasselissa 2017.

Karin Keisu & Josefine Thuresson

Back to Back, 2021
Videoinstallation, 64 min loop

Teoksessa Back to Back kerrothaan kokemuksista jokka liittyvät kiehliin, koulutuksheen ja ruottalaisen kansalisvaltion käsitykshiin normatiivistä – toivotusta kansalaisesta. Ruottalaisela viittomakielelä ja meänkielelä oon se yhteistä ette näilä ei löytyny paikkaa ko muternia Ruottia kehitethiin. Viittomakieli kielethiin koulutuslaitoksissa 1880 ja oppilhaat piit sen siihaan lukea huulia ja saa puheterapiiaa. Norrbottenin läänin työtuvila, missä vähemän varakhaita lapsia koulutethiin 1903-1954, ei ollu lualista puhua meänkieltä. Kielto oli osa ruottin valtion ruottalaistamispolitiikkaa jonka tarkotus oli leipoa tulevaisuuen kansalaisia. Molemphiin koulutussysteehmiin kuulu kans käsityöopetus. Tarkotus oli välittää tietoa joka teki nuorista muraalisia ja tuottavia kansalaisia. Vaihtoehtona tälle suhtautumisella luomisheen, taiteilijat oon laittanheet filmit monihaarasheen puuinstalašuuhniin – veistetyn näköseksi kropaksi, jonka katse oon leikilistä, intyitiivistä ja monikielistä.

Karin Keisu, syntyny 1995 Tornionlaaksossa, ja Josse Thuresson, syntyny 1992 Tukholmassa, oon tehneet yhteistyötä vuesta 2018. Filmin, performancen, new median ja
Curateringin kautta nämät keskittyvä kielipolitiikhaan, queerhiin aikhaan ja voihmaan toimia syrjästä. Koulutuksen oon saatu Konstfackissa, Kunsthögskolanissa Oslossa ja Konstakademissa Wienissä.

Luca Frei

Mobil lobby, 2024
Laserad plywood och lackerad MDF, länkhjul

Mobil lobby oon Luca Frein tekemä veistos joka pittää olla käytössä. Se toimii vasthaanottona Kin:issä. Tämä kirjotuspöytä oon kolmiosanen ja vieressä seisso kolmeosanen hylly. Mööpeli oon laitettu kaupungintalon Kristallenin aatriymhiin ja oon helppo siirtää, koska alla oon rathaat. Smaragivihreä färi tekkee sen nökäsäksi ja vaikuttavaksi. Ko myseymmi oon auki niin veistos oon se vanne joka saapi kävijän tuntheen ittensä tervetulheeksi, ja paikka mistä löytää tietoa tapahtumista. Täälä oon kirjoja taitheesta ja kulttuurista myytävännä. Neljä pallia ja pöytä pukitten päälä vahvistaa kuvvaa. Mobil lobby oon tehty Luleå design och specialsnickerissä ja oon osa myseymmin kokoelmaa.

Lucas Frei oon kasunu raahvaaksi Luganossa ja assuu Malmössä. Hänen taitheessa yhistyvä veistokset, instalašuunit, tekstiilit, näyttely- ja kirjatisaini ja tarkotus niile oon ette olla jossaki käytössä. Hään oon innostunnu kollektiivisistä prusessistä ja petakokiikasta, teokset viittaavat histuurihaan ja arkipäivän teehmoin.

Olof Marsja

Amulett II
Skulptur av glas, rostfritt stål och fuskpäls, 2023 (veistos klasista, ruostumattomasta teräksestä ja valeturkista)

Olof Marsja hakkee innostusta esimerkiksi saamelaisista peltistä ja leikkii väärenetyn historian kansa. Niinku ette estetiikka vielä ei olis valhmiiks kehitetty ja teoksitten eri osat olisit päätettyjen perintheitten ja formuitten ulkopuolela. Tämä koskee riippuvaa veistosta Amulett II joka refereeraa niihin piehniin poronsarvesta tehthyin neulakoteloihin missä piethiin neulat, jokka vuosisatoja oon olheet melko samannäkösiä saamelaisessa käsityössä, duodjissa. Hään haluaa välttää sitä essentialismiä jota ussein yhistethään minuriteettiryhmitten kans. Esimerkki tästä oon ko hään yhistää osan saamelaisesta perinöstä nykyajan 3D-ohjelmisto-estetiikan, ja käsityössä käyttää synteettisiä materiaalia. Huolelisesti vuoltu puu, valettu metalli, käsin puhalettu klasi kohtaa sen mitä hään oon löytäny ja vain krouvisti prusessanu. Yhistelmät oon yllättäviä ja oottamattomia.
Olof Marsja oon syntyny Jällivaarassa 1986 ja kasunu raahvaaksi Luulajassa, assuu ja tekkee töitä Göteborgissa ja oon koulutettu Konstfackissa.

Olof Marsja
Amulett II
Skulptur av glas, rostfritt stål och fuskpäls, 2023 (Klasis, ruostumattomasta teräkset eli valeturkista tehtyjä veistoksia)

Staffan Westerberg

Vilse och Vilja
Tokkia/Nukkeja kläpitten Tv-ohjelmista Vilse i pannkakan, 1975

Staffan Westerbergin klassisesta lasten TV-ohjelmassa Vilse i Pannkakan oon oltu eri mieltä. Päähenkilö oon Vilse ja hänen kaveri oon Vilja. Vilse ei halua syä pannukakkoja vaikka hänen vanheemat pakottava häntä. Sen siihaan hään alkaa fanttiseeraahmaan/kuvittelheen pannukakon sisälöstä. Käsin tehtyjen tokitten ja pöyänkokosen pannukakon avula Vilse viepii kattojan pölättävhään ja samala mahtavhaan maisemhaan. Se oon monipuolinen ja erilainen mailma missä traumaattiset muistot, elämänkertomukset, ruoka faila, unet ja fanttasiit sekottuva. Mailma joka ei vältä kauheata eikä fantastista.

Staffan Westerberg syntyi 1934 ja kasusi Luulajassa. Jo nuorena hään vähästä matriaalista pani pysthöön teatteria, ussein kläpile. Ajan olhoon hään siirty Tukholhmaan missä toimi teatterin alala ja 1969-luvula oli tuttu hahmo TV;ssä. Näytteliännä, resisöörinä/ohjaajanna, kirjailijanna ja kuvataiteilijanna hään oon jättäny selvät jäljet ruottalaisheen kultturielähmään.

Søssa Jörgensen & Geir Tore Holm

Luossavaara-Kiirunavaara – Bengt Jernelöfs liv (Bengt Jernelöfin elämä)
Video 23.30 min, 2012

Viiteoteoksesta oon kaks ossaa; yks missä vanhempi mies istuu kotona nahkafotöölissä ja toinen maisemista filmattu kaukaa. Vanhempi mies selittää elämästä Kierunassa ja Laxforsenissa. Nämä kaks ossaa siothaan yhtheen kauhniin ja haikean fiulumusikin avula.
Sävelmät oon saamelaistaustasia, soitto norjalaista perintheelistä kansanmusikkia. Miehen kertomuksessa ei kuitekhaan mainitakhaan saamelaisesta olosta paikkakunnala, vaikka samoila maila oon eletty. Taiteilijakaksikko Geir Tore Holm ja Søssa Jørgensen haluava lähestyä työmiehiä jokka oon antanheet elämäntyön LKAB:le. Kontakti niistä vanhiiman, Bengt Jernelöfin kansa, joka alko juoksupoikana LKAB;hen, järjesty Skatteverkin kautta. Sen lyhyn ajan ko saama kohata Bengtiä antaa päätä huimaavan kuvan kruuvan valtavasta vaikutuksesta monen ihmisen elähmään, yhteyksistä mailhmaan ja niistä muisteluksista jokka vain kuuluva somina fiulunsoittoina.

Geir Tore Holm oon syntyny Tromsassa ja Søssa Jørgensen Oslossa. Taitheen rolli ja maholisuus keskustella asioista oon erikoisen tärkeä heän työssä. Arjessa het asuva ja tekevä työtä elläimitten kansa omavarasella kartanolla Øvre Ringstad, Skiptvet, Østfoldissa. Jørgensen oon vuosikymmeniä hommanut äänitaitheen, raation ja podcastitten kansa taitheelisesti. Holm oon pitäny näyttelyjä eri saamelaisissa tilausuuksissa ja oon tämän lisäksi neuvonantaja norjan Saameparlamentile ko taitetta ostethaan.