Tekstiilitten magiaa: Doris Wiklund, Kristina Pasjkova, Maja Fredin ja Matilda Kenttä

15 fepryaaria/helmikuuta – 26 maita/toukokuuta 2024

Tekstiilitten magiaassa Doris Wiklundin, Kristina Pasjkovan, Maja Fredinin ja Matilda Kentän neljä täyelisesti erilaista taiteelisuutta kohtaava yhteisen henkisen pašuunin – tekstiili materaliaalit ja tekniikat. Kaikki neljä oon erikoisen innostunheita kutomisesta, ossaavat sen käsityön taitavasti ja oon vankasti uskollisia itte kuki omhaan itehaan. Tekstiilit oon maagisia, niin mitä koskee materiaalia ko tekniikkaa, koska net oon olheet osana ihmiskuntaa kuitekki kolmekymmentäviistuhatta vuotta – ja vielä oon ittestänsä selvä osa meän elämää. Tekstiilit oon joustavia, helppo kuljettaa matkassa, niile oon käyttöä ja net koristava. Vastakohtana sille kuluta-ja-viskaa-ajattelhuun mihinkä tekstiiliteolisuus oon meän johtanu, nuoret nykypäivän taiteelijat tekevä töitä väävaamisen/kutomisen kansa. Käen hithaale ja säänöliselle työle, jonka takana oon tuntemus eri materiaalista ja tekninen taitavuus, annethaan enempi ja enempi arvoa.

Innostus kevän suuhreen näyttelhyyn oon lähteny nyt 93 vuotta vanhaan kierunalaisen Doris Wiklundin elämäntyöstä taitekäsityöntekijännä, väävausopettajanna ja tekstiilitten historiankirjottajanna. Noin kolmessakymmenessä Wiklundin kuvaväävissä, tuukissa, raanassa ja kartiinissa, jokka oon tehty 1950-luvulta tähän päihvään saakka, pääsee kattomhaan elävää kulttuuuri-tratišuunia, jonka rinnale oon pantu kolme nuorta taiteilija jokka kutova ja käyttävä toisenlaisia tekstiiliilmaisuja. Wiklundin neljästä kirjasta selitethään kans näyttelyssä. Nuoritten taiteelijoitten teokset oon tialookissa sen tekstiiliperinön kansa josta Wiklund innokhaasti levitti tietoa. Esimerkiksi ottaa Matilda Kenttä halthuun Wiklundin kirjan Det gamla linneskåpet: Från tuskaft till damast, ko hään näyttelyhuohneessa kuttoo kuttoo kirjan satakakskymmentäkuus myöstäriä.

Maja Fredini taasen nipistää liialisuus-yhteiskuntaa hänen veistoksella Frutti di merda, missä kolmekymmentä käsin neulottua rääkkaa/katkarapua ja kolme moosia/lokkia oon pantu kiini kattofläkthiin/tuulettimheen. Kristina Pasjkova oon luonu viis intiimiä kuottua päiväkirjaa. Ilman ette etukätheen planeerasi/suunitteli mitä kuttoo, nämät vähän kertaa kasusit näköselle covid19-pantemiin kovan sulun aikana, ko jokhainen kohtaaminen ja arkitapahtuma merkitti jotaki ja jätti jälkiä väähviin.

Näyttely oon osa myseymmin monivuotista teema-lankaa Käsi, syän ja aivot, joka kertoo taiteelijoista jokka ottava käythöön entisajan käsityötaitoja ja muokkaava net nykajan ja tulevaisuuen käythöön,